Palapipon kesäreissu 2024 suuntautui Kilpisjärvelle ja 5 henkilön porukka teki 3 yön vaelluksen upeissa maisemissa välillä hyttysistä tuskastuen. Siirryimme tuhnuisessa kelissä Maria-vesibussilla Koltalahteen lähtöpaikalle. Nousimme Baikkasvarrin ja Dantan väliseen satulaan leveän puron ja pienten putousten saattelemana. Sade jäi Kilpisjärven rantaan. Ylempänä hyttyset eivät olleet enää kiusana ja parin tunnin vaelluksen jälkeen tavoitimme Kalottireitin. Selkeästi merkitty, paikoin kivinen ja maastoiltaan hyvin vaihteleva reitti ihastutti maisemillaan etelän kulkijaa, etenkin ensikertalaisia. Suunta oli kohti Pältsantupaa, mutta päätimme pystyttää leirin yöksi huomattavasti aiemmin ylänköjärven rannalle. Tuuli piti sopivasti hyttyset loitolla ja saimme ruokailla kaikessa rauhassa.
Aamulla matka jatkui pilvipoutaisessa säässä. Emme laskeutuneet, varmasti hyttysiä kuhisevalle Pältsatuvalle, vaan oikaisimme harjanteita pitkin. Matkalla valitsimme itsellemme maastoon tippuneista poronsarvista mieluisia tuliaisia. Päiväaterioinnin jälkeen matka jatkui, osin itseään piilottelevan Pältsan rinnalla, korkealla harjanteella kohti Gabbohyttaa. Nousuja, laskuja, kivikkoa riitti, edessä siinti upea Barras, jonka huippu pysyi pilven suojassa koko ajan. Gabbohyttan läheisyydessä ylitimme Ruotsin ja Norjan rajan. Majoituimme hiukan tuvista eteenpäin kohisevan putouksen läheisyyteen. Jälleen paikan valinta osui nappiin hyttysten osalta. Kiitos partionjohdon!
Kolmannen vaelluspäivän aamu oli aurinkoinen. Barraksen huippu näkyi hetken ennen peittymistään pilviin. Silmä lepäsi maisemassa aamukahvia kuksasta hörppiessä. Matka jatkui lämpöisessä kelissä kohti Goldahyttaa. Norjan puolen korkeita ja teräviä huippuja ilmestyi näkyviin useita, maisemat olivat huikeat. Sinisenä hohtava, paksu, valuva jäätikkö ihmetytti kulkijaa. Lunta näkyi useissa paikoissa. Koskipaikoilla vilvoittelimme jalkoja solisevassa vedessä. Juuri ja juuri Norjan puolella olevat pienet, kirkasvetiset järvet valikoituivat päivän pisimmän tauon paikaksi. Eikä aikaakaan, kun jokainen vaeltaja oli pulahtanut järvessä ja vaihtanut puhtaat vaatteet ylle. Matka jatkui hyvillä mielin kohti Kolmen valtakunnan rajaa. Goldahyttan tupien läheisyydessä hyttysten määrä ylitti kaikkien sietokyvyn, joten teltat pystytettiin Suomen puolelle rajapyykin läheisyyteen. Viimeinen ilta oli aurinkoinen ja tyyni, hieman jo haikeutta matkaajien mielessä.
Viimeiseen päivään jäi enää Mallan luonnonpuiston läpi kävely. Ihana Kitsinputous tarjosi upean ympäristön viimeiselle päiväkahville. Pieni sadekuuro ei haitannut, vaan matka jatkui paikoin erittäin louhikkoista polkua kohti Kilpisjärveä. Upea reissu, huippu porukka, monta naurua, kokemusta ja elämystä rikkaampana palattiin reissusta kotiin. Haavereitakaan ei sattunut, rakoilta ja pahoilta hiertymiltä selvittiin tällä 64 kilometrin haikilla. Kiitos Heikki, Mervi, Sinikka ja Erno matkaseurasta. Kipinä vaeltamiseen jo oli, mutta se muuttui roihuksi.
T. Tiina